perjantai 25. marraskuuta 2011

Kesäinen Pietari ja ilmastoitu hotelli Kristoff

Rock Hit Neva -yöristeily Nevalla

Kalenteri vilistää jo marraskuussa, ja vielä on heinäkuun lopun Pietarin visiitti kirjoittamatta. No, aloitetaanpa hotellista, joka oli tällä kertaa hotel Kristoff.

Hotel Kristoff
Kesän ollessa kuumimmillaan halusimme Pietarissa luonnollisesti hotellin, jossa on ilmastointi, myös huoneissa. Ja ihan hyvän + kohtuuhintaisen tällä kertaa löysimmekin. Ja jälleen kerran, hotelli tuli halvemmaksi varata hotels.comin kautta kuin mitä olisi ollut suoraan hotellin oman varausjärjestelmän kautta.

Varasimme kavereinemme kaksi kahden hengen huonetta kahdeksi yöksi alle kahdella sadalla per pari. Haha. Mutta siis, selkokielellä: yksi yö kahden hengen huoneessa maksoi 80 euroa, eli 40 euroa per naama. Hinta-laatu oli hyvässä suhteessa, kun kyseessä oli vieläpä heinäkuu eli high season. Melko täysi hotelli olikin, saimme varattua kaksi viimeistä huonetta sille viikonlopulle.

Hotelli sijaitsee hyvällä paikalla, aivan metroaseman (Vladimirskaja-Dostojevskaja) vieressä, ydinkeskustan tuntumassa. Hotellin ravintolan ja vastaanoton henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta. Tästä hotellista ei oikeastaan pahaa sanottavaa olekaan.

Ensimmäisenä iltana tilasimme hotellin ravintolasta shampanjaa huoneeseen, myös ruokaa olisi saanut, mutta illallinen oli jo nautittu muualla. Aamiainen hotellin raflassa oli ihan bueno. Hotelliravintolan ruoka jäi lopulta testaamatta, mutta lista vaikutti ihan hyvältä.

Hotellin ravintola, joka toimi myös aamiaissalina seisovine aamiaispöytineen
Murua rinnan alle aamiaisella
Huoneen ilmastointi toimi paremmin kuin hyvin; huoneen sai todella viileäksi, vaikka ulkona oli kuuma. Pitkästä kuumasta kaudesta kär.. nautittuamme Suomessa ilman ilmastointia oli todella virkistävää yöpyä viileässä. Melkein olisi tehnyt mieli viettää päivätkin huoneessa. ;) Ensimmäisenä iltana teimme tosin sellaisen virheen, että emme käynnistäneet heti ilmastointia vaan pidimme ikkunaa auki. Melkoisen määrän itikoita saimme houkuteltua sisään...

Huoneesta ei tullut otettua kuvaa, mutta hotellin sivuilla huonekuviin voi tutustua. Ihan kelpoja tavallisia huoneita ne olivat. Maininnan arvoista on, että huoneissa ei ollut kokolattiamattoja, joten aamulla saimme herätä ilman tukkoista nenää. Myös se oli mieleemme, että hotellihuoneissa toimi ilmainen langaton netti. Kyllähän tuolla kelpasi köllötellä, voin kyllä suositella muillekin.

Tällä reissulla tuli käytyä syömässä mm. Catissa (Tanjan maistamista -blogissa tarinaa: Cat Pietarissa, voin suositella) ja Rossi-hotellin Fiolet -ravintolassa, yöllisellä Nevan risteilyllä, Abraksin torilla. Tomi ja Piia kävivät Ermitaasissa ja minä Mikon kanssa sillä aikaa hornantuutissa (esikaupunkialueella) sijaitsevassa Metrika-ostoskeskuksessa katsomassa cyclocross-pyöriä. Mutta näistä jokainen on jo oma tarinansa, katsotaan, milloin jos koskaan ne saan kirjoiteltua. :)

lauantai 12. marraskuuta 2011

Hotelli Dostojevski Pietarissa

Näkymiä hotelli Dostojevskin Raskolnikov-baarista

Kävimme loka-marraskuun vaihteessa Pietarissa sekoilemassa kellonaikojen kanssa. Tämähän alkaa olla jo perinne, kun myös maaliskuun lopulla olimme kelloja siirtämässä Pietarissa. Ja nyt tällä tuoreimmalla kerrallahan Venäjällä ei enää siirrettykään kelloja. Toki sen tiesimme, mutta nokialaisemme eivät tienneet, vaan olivat aivan pyytämättä ja yllätyksenä yön aikana siirtyneet Suomen mallin mukaan yhdellä tunnilla eteenpäin. Maaliskuussakin aamuaikataulumme menivät tunnilla pieleen, jälleen kännyköiden omatoimisuuden ansioista, mutta sillä kertaa olimme sentään tuntia etuajassa.

Ensimmäisenä aamuna menimme siis tunnin verran myöhemmin aamiaiselle kuin olisi ollut tarkoitus. Ihmettelimme, että onpa aika niukka aamiainen, pöydät ihan huusivat tyhjyyttään. Jopa mehun veivät lähes heti pois, kun olimme paikalle ehtineet. Ärsyyntyneenä juoksutin itselleni mehua sitten ihan keittiöstä asti. Olihan aamiaisaikaa jäljellä vielä vaikka kuinka! Ja kuten sitten myöhemmin kaupungilla huomasimme, me elimme tunnin verran jäljessä vallitsevaa aikaa. Aamiainen oli todellisuudessa siis jo loppunut, kun edes saavuimme aamiaissaliin. Kiva, että saimme edes jotain kuvun täytettä… *nolonolonolo*

Tyhjä aamiaispöytä, onneksi toiselle pöydällä oli sentään jotain murkinaa. :)
Kun aamiaiselle menee oikeaan aikaan, on siellä sekä ruokaa että muita ihmisiä...
Viihdyimme ihan mukavasti hotelli Dostojevskissa. Tässä jotain ajatuksiamme:

Hotelli Dostojevskin parivuode
Hotellin sijainti on mainio. Se sijaitsee ihan metroaseman (Vladimirskaja-Dostojevskaja) vieressä, joka on siis vaihtoasema ja vieläpä punaisella linjalla, joten junalla matkatessamme Suomen asemalta hotellille ja takaisin siirtyminen oli helppoa, nopeaa ja halpaa. Dostojevski-hotelli on aivan lähellä myös Nevskiä, ja hotellilta ei oikeastaan kävele kovin kauaa keskustan päänähtävyyksiin. Erityisesti tämä oli tärkeää matkaseurallemme, joista toiselle Pietari oli aivan uusi tuttavuus, ja keskusta ja nähtävyydet kiinnostivat kovasti.

Miinuksena hotellille on ehdottomasta netin puute huoneissa. Wlan toimii Raskolnikov-kattobaarissa sekä ravintolassa, muttei ollenkaan huoneissa. Nykyään kun on melkein jo saanut tottua, että netti on aina käytössä myös huoneissa, oli kyse melkein minkä tasoisesta majoituksesta tahansa.

Muuten ei oikeastaan ole juuri kitisemistä. Isohan hotelli on, joten sokkeloisilla käytävillä harppomista ei voi välttää. Ilmastointi mainitaan hotellin nettisivuilla, muttei ainakaan meidän huoneessamme sellaista vaikuttanut olevan. Syksyllä se ei ole niin justiinsa, mutta kesällä ei viitsi vaivautua hotelliin, jonne sulaa, kun on tarjolla myös mainiosti ilmastoituja hotelleja, hyvänä esimerkkinä aivan nurkan takana sijaitseva hotelli Kristoff, jossa yövyimme heinäkuun helteillä. Toisaalta huoneemme ikkunan sai auki ja ikkunasta oli avarat ja hienot näkymät kaupungin kattojen ylle. Leveällä ikkunalaudalla kelpasi istuskella syysauringon paisteessa. Matkaseuralaisillemme ei käynyt ihan yhtä hyvä tuuri, sillä vaikka hekin saivat pyynnöstään huoneen 7. kerroksesta, heidän ikkunansa antoi sisäpihalle. Mikäli päädymme majoittumaan Dostojevskiin uudelleen, tulen ehdottomasti laittamaan toiveeksi tilausta tehdessäni parivuoteen lisäksi ylimmän kerroksen ja ikkunan muualle kuin sisäpihalle.

Katsaus huoneemme ikkunasta kaupungin kattojen ylle.
Katsaus huoneemme ikkunasta auringonlaskun aikaan.
Kävimme myös syömässä hotellimme ravintolassa. Olimme parhaat ja ainoat asiakkaat siihen aikaan päivästä. Ruuassa ei ollut valittamista, eikä liioin muussakaan. No OK, jos nyt jotain, niin olihan ruoka toki kalliimpaa kuin saman alueen tavan ravintoloissa, jotka eivät sijaitse hotellin yhteydessä.

Hotelin ravintolassa toimii ilmainen netti
Positiivisena yksityiskohtana mainittakoon, että huoneissa ei ole kokolattiamattoja, joten aamuheräämiset ovat huomattavan mukavia ilman tukkoista nenää ja turvonneita silmiä! Huoneet olivat pienehköjä ja viihtyisiä.

Maininnan arvoista ilman muuta on myös se, että 7. kerroksen olohuonemaisesta Raskolnikov-panoraamabaarista on upeat näkymät Vladimirski-prospektin suuntaan. Valitettavasti baarissa saa polttaa, mutta onni onnettomuudessa, sielläkin voi ja on luvallista avata ikkunat.

Varasimme Dostojevski-hotellin Hotels.comin kautta, koska hotellin omien sivujen ja respan antamat hinnat olivat tähtitieteellisiä verrattuna Hotels.comiin. Tämä alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, etteivät hotellien omat hinnat tai edes tarjoukset ole yhtä edullisia kuin Hotels.comissa. Eli kahden hengen huoneesta mukavuuksin ja aamupalalla maksoimme 56 euroa (lokakuu 2011).

Raskolnikov-baari
Raskolnikovin ikkunoita
Raskolnikovin ikkunoista

lauantai 27. elokuuta 2011

Kimmel - hyvä palvelu, huono huone


Kesän aikana on jäänyt todella monta majoitusmestablogia rästiin, mitenhän ehdin ne kaikki kirjoitella...

Aloitetaan viime yöstä, Joen Yöstä. Varasimme huoneen Sokos hotel Kimmelistä. Toiveena oli saada Joen Yön tarjoushuone (39 euroa/hlö/2hh), mutta niitä ei tietenkään ollut enää tarjolla. Vapaana oli kaksi huonetta ja hinta kahden hengen huoneessa oli 113 euroa. Harmitushinta, mutta huone otettiin.

Vastaanottovirkailijamme Jonna oli avulias ja mukava, saimme huoneen Joen Yön konsertin puolelta (omassa huoneessa kuunneltiin JVG!) + parisängyn. Mutta mutta, huone oli täysin remontoimaton ja aivan kamalassa kunnossa. Kaikki on kulunutta ja rikki, huone haisi pölyiseltä ja vanhalta. Ja se kuumuus! Se häiritsi illalla, yöllä ja aamulla.


Vaikka huone olikin sieltä ja syvältä kunnoltaan, se oli kuitenkin varsin tilava. Kimmelin saunatilat ja uima-allas ovat myös ihan mainittavan arvoiset. Aamupala oli tavallinen, eli ihan hyvä.



Summa summarun: Ihmettelen, miten Kimmel kehtaa yövyttää asiakkaitaaan tuollaisissa huoneissa. Mielestäni se on ala-arvoista ja outoa. Koko hotellista saa huonon kuvan, vaikka totuus lienee se, että vain kyseisen siiven huoneet ovat kamalassa kunnossa ja varmaan vain ruuhka-aikoina niihin majoitetaan ihmisiä. Itsellämmekin on kokemusta paljon paremmasta Kimmelin huoneesta. No, nyt kuitenkin majoitettiin tällaiseen, mutta toista kertaa en sinne ehkä suostu. Pahinta oli kuumuus ja ikivanhojen kalusteiden, verhojen ja kokolattiamaton pölyisyys. Tukkoisuuden määrä oli meillä molemmilla allergialääkkeistä huolimatta aamulla melkoinen.


Huonoa: huone.
Hyvää: palvelu.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Panimoravintola Huvilan yläkerrassa majoittuu mukavasti

Aamiaismajoitusta, Panimoravintola Huvila
Ehkä pienin hotelli/majatalo/BB, jossa olemme koskaan yöpyneet, sijaitsee Savonlinnassa, Panimoravintola Huvilan yläkerrassa. Huvilassa on kaikkiaan vain kaksi kahden hengen huonetta. Huoneet ovat pienet ja kodikkaat, aamiaiselle on luksusta mennä haluamaansa aikaan omalla porukalla.

Meidän makkari
Aamiaista, osa I
Aamiaista, osa II
Omnom nom
Illallista söimme Huvilan ravintolassa. Ja aivan loistava illallinen olikin! Tarina kuvineen löytyy blogistani Tanjan maistamista otsikolla "Huvila, makunautintoja Savonlinnassa". Ja tässä vielä linkki: http://tanjan-maistamista.blogspot.com/2011/07/huvila-makunautintoja-savonlinnassa.html

Svetogorskin pyöräily

Kaupunki on n. 1 x 2 km kokoinen.
Suomi-Venäjä-Seuran Viipurin pyöräily on jo lähes jokavuotinen perinne, mutta Svetogorskiin pyöräilimme Mikon kanssa ensimmäistä kertaa viime pääsiäisenä.

Lähdimme matkaan Huhtiniemestä ja poljimme Lappeenrannan rautatieasemalle. Jouduin vetämään Mikkoa loppumatkan, kun sen pyörästä (lue: siskoni pyörästä) putosi ketjut ja niitä ei ollut aikaa ruveta nostamaan. Junassa konnari torui meitä, kun emme olleet varanneet pyörille etukäteen paikkoja junasta. Entä jos kaikki pyöräpaikat olisivat olleet jo täynnä. OK, mutta eivät olleet. Mainitsimme, ettemme pysty varaamaan paikkoja myöskään takaisinpäin, koska emme vielä tiedä, tulemmeko tänään vai huomenna. Konnari pyöritteli päätään. By the way, pyörän matka Imatralle on kalliimpi kuin opiskelijan.

Seuraavaksi matka jatkui Imatran juna-asemalta kohti rajaa. Jotenkin olin aina ajatellut, että Svetogorskiin on Imatralta kaksi kilometriä, ja niinhän sinne onkin, kun mittaa oikeasta kohti Imatraa. Meille tuli matkaa Imatran rautatie-asemalta toistakymmentä kilometriä.

Imatralla pyöräilijän kelpaa Vuoksen vartta sotkea

"Valtakunnan raja 2 kilometriä" -kyltin kohdalla aurinko paistoi ja ylämäkeä piisasi. Hiki oli jo hatussa, kun saavutimme rajan.


Pyörällä ei tarvitse jonottaa rajalla, vaan sukkana ajoimme kaikista autoista ohi ja molemmista rajoista yli.


Sitten lähdimme kiertämään kaupunkia tarkoituksenamme jossain vaiheessa löytää ravintoa sekä majapaikka, mutta matkalla näimme sitten kaikenlaista muutakin:

Fillaristit Finlandiasta eivät ole harvinainen näky Svetogorskissa.
Suomalaista arkkitehtuuria edustava Hotel Svetogorsk oli täynnä. Ja respan rouvakin oli niin tympeä, että ei olisi kyllä haluttukaan jäädä yöksi. Totesi mm. että sen lisäksi, että hotelli on täynnä, niin se on myös kallis. Suositteli Svetogorskin kaupunginhotellia meille mieluummin. :D
Lennä Juri Gagarin!
Kaverikaupunki Imatra
Sveton keskuspuiston asukkeja.
Siivous ja viemäröinti olivat jääneet vähemmälle huomiolle.
Iltaohjelmaa
Onnelantie, joka tunnetaan nykyisin ul. Kirovana.
Eläinkauppa
Cafe Novatorin terassilla ohjelmaa riitti; mm. taustalla näkyvä keltainen roskis syttyi tuleen syömäilyn aikana. Lisää Cafe Novatorista voi lukea blogistani Tanjan maistamista otsikolla "Cafe Novator, ei ihan fine dining".
Naapuripöydän Igor sai häädön terassilta hajotettuaan tuolinsa.
Lihalautanen oli vähintäänkin riittävän kokoinen. Lisää Cafe Novatorin annoksia voi ihailla blogissani Tanjan maistamista otsikolla "Cafe Novator, ei ihan fine dining".
"Yllättäen" vuonna 1945 perustetusta kaupasta sai mm. ruotsalaista Ettania. Lähin kyseistä tuotetta myyvä kauppa lännessä on noin 600 km päässä.
Suuntia
Svetogorskin kauneutta
Tiilitorni lienee suomalaisperäinen rakennus.
Paikallinen Pellervontien kyltti oli hieman vinksahtanut.
"Vileeni" vielä pystyssä.
Lappeenrannan Sokos toivottaa tervetulleeksi. Oikealla kulttuuritalo ja vasemmalla taustalla Cafe Novator.
Kaupungin historiaa
Svetogorskin kaupunginhotelli
Lopulta auringon jo laskiessa löysimme Svetogorskin kaupunginhotellin. Meinasi jossain kohdassa usko sen löytymiseen mennä ja pyörän nokka kääntyä kohti Imatran Valtionhotellia. Ajoimme nimittäin Svetogorskin kaupunginhotellista monta kertaa päivän aikana ohi, mutta emme älynneet sitä hotelliksi, katselimme vain, että onpas iso talo siinähän, jotta mikähän kompleksi se lie. Lopulta päädyimme hotellin pihaan kartan avulla ja päätimme sisältä mennä kysymään, että onko tämä se kauan kaipaamamme paikka. Miksi ihmeessä heillä ei ole minkäänlaisia kylttejä, ei edes pienen pientä lappua ovessa, että kyseessä on hotelli?

Kaupunginhotelli
Huoneita oli vielä vapaana, ensin tarjosivat kalliihkoa kahden hengen huonetta (2800 ruplaa), jossa on oma vessa ja suihku. Kerroimme, että meille passaa vaatimattomampikin. Sitten tarjosivat kahden hengen huonetta ilman mukavuuksia (2300 ruplaa). Kun emme vieläkään riemusta kiljuen ottaneet huonetta vastaan, tuli paras tarjous: Heillä on yksi sellainen huone vapaana, jossa on normaalia yhden hengen sänkyä leveämpi sänky, jossa te nuoret ihmiset varmasti voitte yhdessä nukkua. Huone mukavuuksineen maksoi 1000 ruplaa kahdelta. (Hinnat ovat ihan muistin varassa, mutta oikealla tontilla.)

Huone oli siisti ja rauhallinen, ei mitään valittamista. Hotelli säilöi pyörämmekin sisälle lukittuun eteistilaan, kun emme tohtineet niitä pihalle jättää; milläs sitten olisi kotiin päästy? ;) Suosittelen.

Diskoteekissa naapuripöydän Vladimir oli väsynyt.
Pelottava silta
Palvelu pelaa 24h.
Henkilöjunia kulkee vain kaksi päivässä, mutta tavarajunia huomattavasti useammin.
Kansainvälistä paperia
"Voiton" mainostaminen on tärkeää, vaikka kaikki muu olisikin vinksallaan.
Suomalaistankkaajien suosikkikohde, vain 100 metriä rajalta.
Kotimatkalla. Bensa maksoi n. 69 senttiä litralta, mutta näihin menopeleihin sitä ei tarvittu.
Kävimme toisena päivänä syömässä hotelli Svetogorskin ravintolassa. Siitä voi lukea tarinan Tanjan maistamista -blogista otsikolla "Mutkatonta ja maukasta Svetogors-hotellin ravintolassa". Ja tässä vielä suora linkki tekstiin: http://tanjan-maistamista.blogspot.com/2011/05/mutkatonta-ja-maukasta-svetogorsk.html

Olipahan vaan mukava retki. Suosittelen!!!